Sainpas läppärinikin tänne osastolle, kiitos mutsille. Nettiyhteydet pitää hoitaa tuolla kanttiinin etäisimmässä päässä, mutta hoituu ne kumminkin. Kavereita on käynyt, ja kun täällä lisäksi tapahtuu koko ajan jotain uutta tän taudin tutkimuksissa, ei oo ollut tylsää.

Oliskin. Mä valitsisin tylsän milloin tahansa mieluummin kun tän.

Se mulle ekaksi annettu lääke oli huono valinta (tekis melkein mieli sanoa, että hoitovirhe), kun tää mun tulehdus ei kerran oo mikään hiiva vaan rihmasieni. Nyt mä saan amfoterisiiniä suoraan suoneen. Toistaiseksi siitä on tullut aika "vähän" sivuvaikutuksia, lähinnä mä oon yrjöillyt. Voi kuulemma tulla muutakin, niitä sivuvaikutuksia on tolla aineella vaikka kuinka. Se on sen verran jyrkkää ainetta, että siihen voi kuolla. Ekojen koeannosten aikana oli jatkuva tarkkailu ja ensiapuvalmius päällä siltä varalta että tulee jotain pahoja allergiareaktioita.

Verikokeiden lisäksi multa on otettu kudosnäytteitä, ja rihmastoa on löytynyt ainakin keuhkoista ja ruuansulatusosastolta ja tietenkin siitä polvesta. Siinä polvessa se on nyt niin vahvana kasvustona, että se tulee infektoimaan koko muun kehon uudelleen, ellei siitä poisteta niitä ydinalueita. Tänä iltana se leikataan. Vielä ei tiedä, että riittääkö pieni vuoleskelu vai pitääkö amputoida. Nyt on kuulemma joka tpauksessa sellainen tilanne, ettei jalan pelastaminen olekaan se kaikkein tärkein prioriteetti. Nyt on kysymys mun elämästäni tai kuolemasta.

Eikä sitä sientä tietenkään oo vielä edes tunnistettu, mutta viljelmät on purkeissa.

Olishan se siistiä, kun mä pääsisin nimeämään uuden lajin, Aspergillus latentia, heh heh.
Ja vähänkö naurattaa? Not.


Tiivistelmä: Ihan paskana. Pelottaa.