Eikä – onneksi! – olekaan. Ne tarkat lukijat, jotka on epäilleet, on olleet oikeessa. Kaikki pisteet niille. Siis ette arvaa, mitä mä sain just kuulla? Vähänkö tuli outo olo...

Mä en ookkaan todellinen. Mä oon fiktiivinen. Ja mun elämä ja kaverit kanssa!

Mua on kirjoittanut joku lasten- ja nuortenkirjailija Laajarinne.
Ellanmarin takana on ollut kirjailija Taru Väyrynen.
Sinin on kirjoittanut kanssa joku kirjailija, mutta se haluaa pysyä nimettömänä.

Kaikkea sitä.






Kirjoittajan apologia

Tahdon sekä kiittää että pyytää anteeksi.

Ensinnäkin: kiitos teille, lukijat ja kommentaattorit. Pidän teistä. Vaikka Late olikin fiktiivinen, ei tiettyä kirjoittajan ja hänen henkilönsä välistä sekoittumista voi välttää. Latelle osoitettu kannustus ja lämpimät tunteet ovat koskettaneet myös itseäni. Roolihahmon läpi olen tutustunut moniin teistä ja, niin, toistetaan: pidän teistä. Muutamiin teistä suhtaudun aivan erityisellä lämmöllä, niin yksipuolista kuin se varmaan tällä hetkellä onkin.

Ja anteeksi. Olen liikkunut jokseenkin harmaalla alueella. Ymmärrän täysin, jos jotkut teistä ovat vihaisia ja koette tulleenne petetyiksi. Moni on varmasti uskonut Lateen oikeana ihmisenä, jopa jollain tasolla ystävystynyt häneen, ja nyt hän osoittautuukin huijariksi. Olen aidosti pahoillani, mikäli olen loukannut. Se ei ollut tarkoitus, en minä pahalla.

Mikäli kiinnostaa, selittelen tekemisiäni täällä.

Jukka

Sainpas läppärinikin tänne osastolle, kiitos mutsille. Nettiyhteydet pitää hoitaa tuolla kanttiinin etäisimmässä päässä, mutta hoituu ne kumminkin. Kavereita on käynyt, ja kun täällä lisäksi tapahtuu koko ajan jotain uutta tän taudin tutkimuksissa, ei oo ollut tylsää.

Oliskin. Mä valitsisin tylsän milloin tahansa mieluummin kun tän.

Se mulle ekaksi annettu lääke oli huono valinta (tekis melkein mieli sanoa, että hoitovirhe), kun tää mun tulehdus ei kerran oo mikään hiiva vaan rihmasieni. Nyt mä saan amfoterisiiniä suoraan suoneen. Toistaiseksi siitä on tullut aika "vähän" sivuvaikutuksia, lähinnä mä oon yrjöillyt. Voi kuulemma tulla muutakin, niitä sivuvaikutuksia on tolla aineella vaikka kuinka. Se on sen verran jyrkkää ainetta, että siihen voi kuolla. Ekojen koeannosten aikana oli jatkuva tarkkailu ja ensiapuvalmius päällä siltä varalta että tulee jotain pahoja allergiareaktioita.

Verikokeiden lisäksi multa on otettu kudosnäytteitä, ja rihmastoa on löytynyt ainakin keuhkoista ja ruuansulatusosastolta ja tietenkin siitä polvesta. Siinä polvessa se on nyt niin vahvana kasvustona, että se tulee infektoimaan koko muun kehon uudelleen, ellei siitä poisteta niitä ydinalueita. Tänä iltana se leikataan. Vielä ei tiedä, että riittääkö pieni vuoleskelu vai pitääkö amputoida. Nyt on kuulemma joka tpauksessa sellainen tilanne, ettei jalan pelastaminen olekaan se kaikkein tärkein prioriteetti. Nyt on kysymys mun elämästäni tai kuolemasta.

Eikä sitä sientä tietenkään oo vielä edes tunnistettu, mutta viljelmät on purkeissa.

Olishan se siistiä, kun mä pääsisin nimeämään uuden lajin, Aspergillus latentia, heh heh.
Ja vähänkö naurattaa? Not.


Tiivistelmä: Ihan paskana. Pelottaa.

Tää yö meni yhtä surkeesti ku edellisetkin. Mä heräsin tossa puoli viiden hujakoilla, ja sitten ei uni tullut, vaikka mä yritin kaikki konstit lampaiden laskemisesta masturbointiin. Sit mä tajusin, ettei uni voikaan tulla, kun on nälkä, ja niin mä sitten menin tekemään yöpalaa.

Kompostipussin kyljessä mä sitten huomasin noita tommosia:



Näättekö? Ihan samoja itiöemiä ku siellä mun mutsin ja faijan luona, vähän vaaleempia vaan mutta se johtuu tietenkin kasvualustasta.

Ne on varmaan jotain ihan tavallisia kotisieniä, ja multa on vaan mennyt tieto jotenkin ohi? Tietääkö joku?

Vähän spookyt värinät noista kyllä tuli. Ei oo varmaan kauhean vaikee keksiä, millaisia mielleyhtymiä mä oon viimesen tunnin ajan pyöritellyt.


Joo, alkaa onneks olla yö lopuillaan. Kohta pääsee liikkeelle, eikä tarttee täällä pimeessä miettiä yksinään liikoja. Vaikka just nyt alkaa jo tuntua siltä, että se unikin vois tulla, jos menisin yrittämään.

No niin, huh huh...

Mä kävin vaihdattamassa niitä siteitä. Hoitaja aukoi niitä, ja sitten, kun kipsi saatiin irti, niin alta tuli ihan karmee löyhähdys (näin jälkikäteen musta tuntuu, että se haisi vähän semmoselle metsäsienelle, mutta ehkä mä vaan kuvittelen), ja se polven seutu näytti aika karmeelta. Siihen pyydettiin sitten lääkärikin paikalle.

Jonkun sorttinen rihmasieni-infektio, kuulemma. Iholta sen pysty tunnistamaan semmoiseksi kuulemma helposti, siinä oli semmonen reunavyöhyke, mutta sen lisäksi se oli mennyt sisälle kudoksiin, ja mä sain saman tien vetästä ison satsin (400 mg) jotain flukonatsolia ja vedän sitä nyt joka päivä.

Maanantaina mä meen kuulemaan labratuloksia, ja sitten nähdään, joudunko mä ottamaan jotain ärtsympää troppia ja jäämään osastolle. Anyway, jalka kuulemma pystytään erittäin todennäköisesti pelastamaan.

TODENNÄKÖISESTI?!?!

Arvatkaa, oonko nukkunut yöt hyvin?

AAAARRRGGHHH!

Tuosta Ohikulkijan kommentista tuli mun päähäni tämmöstä ajatuksen virtaa.

Pystyisköhän joku tekoäly pitämään blogia ilman, että se jäis kiinni siitä, että se on tekoäly? Jotkut chattailevat robotithan on kai nykyään jo aika hyviä. Jotain niistä löytyy esimerkiks tän linkin takaa.

Mä kuulin, että jotkut tyypit oli tehneet keskusteluohjelman, joka oli vähän niinku käänteinen niille vanhan ajan psykiatriohjelmille. Tiedättehän te niitä, jotka esittää käyttäjälle kysymyksiä ja vaikuttaa siltä, niinku ne olis kiinnostuneita? Semmonen on kai paljon helpompi ohjelmoida ku semmonen, joka ite vastailee kysymyksiin.

Mutta siis joo, nää tyypit teki ohjelman, jolla oli joku mielenterveydellinen ongelma. Ja sitten ne laitto sen juttelemaan joidenkin netissä toimivien psykologien kanssa. Ja ne psykologit huomasivat tietenkin heti, mikä mielenterveysongelma sillä oli, mutta useimmat niistä ei huomanneet, että se oli kone. Mun mielestäni vähän koomista.