Välillä joku sanoo lauseen tai pari ihan tietyllä nuotilla.
Tai jonkun hymy tai nenä tai nauru tai jokin tuo mieleen muiston.
Silloin käy niin, että kaipuu kouraisee sisuksissa niin että tuntuu.

Mutta mä vaan jatkan menoa. Mä keskityn opiskelemiseen, ja sillä sipuli (Allium cepa).

Siitä tulikin mieleen, että ootteko koskaan tulleet aatelleeksi, että kun kuorii sipulia (ja itkettää), ja kuorii aina vaan uuden kerroksen, niin mitä sieltä lopulta tulee vastaan? Se viimenen kerros on semmonen silmu, ja sen silmun jälkeen ei tule mitään. Lopulta se sipuli on tyhjä!