Vanhemmat lensivät etelään ja jättivät mulle neljä pakettia:
- ison, kovan mutta kevyen. Laatikon muotoinen. Töpsähtelee ravistettaessa.
- keskikokoisen pehmeän, epämääräisen muotoisen (mummolta, lukee pakettikortissa)
- pienen, pitkulaisen, kovan (kummitädiltä)
- keskikokoisen, kovan, painavahkon. Päästää ihan tietynlaista ääntä, kun sitä heiluttelee. (Tän sisällöstä mulla on aika vahva arvaus.)


Tähän mennessä mä oon viettänyt elämäni jokaisen joulun perheen kanssa. Nyt oon poikkeuksellisesti vähän niinku omillani. Eli ei oo mikään perinnejoulu, tämä. Täytyy sanoa, että tuntuu jotenkin hylätyltä.

Yks mun kaveri, Timo, viettää antijoulua, ja me yhdistetään meidän voimat tässä hankkeessa. Me aateltiin mennä aattoiltana kaupungille häröilemään.

Ja kun tää nyt menee näin, niin mä aattelin, että voin saman tien alkaa availla paketteja. Mitä niitä turhaan säästelemään, kun ei oo mitään juhlaa kuitenkaan.

Avaan tänään ton, minkä sisällön mä lulen tietäväni: vihreitä kuulia.
Tarkistetaan.

Aika tiukasti paketoitu. Mä käyn hakemassa sakset.

Joo. Oikeessa olin. Vihreitä kuulia.

Huomenna aukee toi mummon paketti.