Milla sai mut houkuteltua teatteriin. Sillä oli liput eilisillaksi johonkin semmoiseen Albert Camusin Putoaminen-näytelmään. Milla ainakin sano, että se diggas sitä, oli kuulemma jotain siitä, miten me kaikki ollaan syyllisiä, tai mitä lie. Millan sanoin "Puhutteleva."

Muistan mäkin, että siinä oli muutama kohta, jossa sanottiin jotain erityisen osuvaa, mutta en mä enää muista, mitä.

Ja eiks teatterissa, kun näytellään, niin eiks siinä pitäisi tapahtua jotain? Tässä jutussa joku tyyppi vaan puhu meille, niinku yleisölle suoraan. Se oli ennemmin niinku puhe tai luento ku mikään teatteriesitys. Niin, joo, "Puhutteleva" tosiaan.

Sen jälkeen me mentiin juomaan teetä yhteen vähän parempaan kahvilaan. Ja juteltiin näitä, ja juteltiin myös niitä.