Tänään oon jäänyt kotiin. Kuumetta ei oo, mutta kun kerta on toistaitoinen olo, on oikeutettu lintsaamaan.

Eilen me kateltiin Millan kanssa yks leffa, Rakkautta ennen aamunkoittoa, joka oli ihan okei, vaikkei siinä tapahtunutkaan yhtään mitään. Siinä oli kuitenkin jokin semmonen jännä jännite, ja sairaan hyvät näyttelijät.

Muuten ei eilen tapahtunut mitään, eikä tänäänkään tapahdu. Piti kuitenkin varmuuden vuoksi kirjottaa tämäkin entry, että mä tietäisin olevani olemassa. Jos ei nimittäin yhtään pidä ääntä, voi hävitä taivaan tuuliin.

Eiks se oo aika loogista, oikeastaan? Tuli mieleen jotain filosofian tunteja. Jos jotain juttua ei millään voi havaita, sitä ei kai ole olemassa? Esimerkiks, jos mä sanoisin, että mulla on kädessä kivi, mutta sitä ei vaan näe eikä tunne eikä haista eikä kuule, niin kaikki muut olis heti sitä mieltä, ettei koko kiveä ole olemassakaan.

Sama juttu tässä itteni kanssa. Jos mä vaan kyhjötän ja köhin kotona, eikä kukaan näe mua, eikä kuule, eikä haista eikä maista, niin eiks silloin ole luonnollista ajatella, ettei mua ole olemassa.

Mutta nyt mä kirjotan, ja mut voi nähdä tässä kirjoituksessa: Täällä ollaan.
Ehkä mä jo huomenna olen vähän enemmänkin, tuolla ympäriinsä elelemässä.