Eilen menin kaverimuijan kanssa sen opiskelupaikan kemuihin. "Kaverimuija" on varmaan oikee sana, jos se on ite nimittänyt mua sanalla "ystäväpoika"?

Se on semmonen aatteellisesti sitoutunut koulu,minkä takia noita kemuja ei voitu pitää siellä koululla. Se koulu ei oikein taitaisi suvaita tommosta kosteaa illanviettoa. Niinpä ne opiskelijabileet oli ytimessä, ravintolassa, eli hiukan kalliimmat juhlat ku mitä vastaavat on Yliopistolla.

Me otettiin sitten kustannusedullisuuden takia vähän pohjia kaverimuijan luona ja pieni pullo viskiä vielä mukaankin. En mä sitä sillon ajatellut, mutta kaverimuija veti samaan tahtiin ku mäkin, vaikka se on varmaan kakskytkiloo mua pieniluisempi. Se olikin sitten aika hyvässä (en kerro missä), kun päästiin sinne menomestoille.

Yks osa sitä ravintolaa tais olla niille varattu, ja osa niistä sen opiskelukavereista oli kanssa vähän aatteellisesti sitoutuneen oloisia, semmosta collegepaitaporukkaa. Ystävällisesti hymyileviä teenlipittäjiä. Aika iso osa oli kyllä ihan normaalejakin, eikä siinä mitään, jotenkin meni ihan hyvin aluksi. Taidettiin ehtiä vetää kaks stobea vielä siellä.

Sitten me mentiin yhteen pöytään, jossa oli aika paljon niitä vesilinjalaisia, ja kaverimuija alkoi jo vähän ehkä pikkusen sammaltaa. Ei mitenkään pahasti mutta selvästi kumminkin, ja sitten joku näistä aatteellisesti sitoutuneista kysy siltä jotain semmosta, ku että onko sillä jotain niinku ongelmaa asian, siis nesteiden, kanssa.

Olisiinä vähän niinku semmonen hassusti alentuva sävy, vähän ku se tyyppi olisi joku mutsi tai joku, ja sitten tää mun kaverimuija vastasi aika pitkällisesti, että (en kerro mitä). Ja sit siitä tuli semmonen riita. Se toinen yritti ensin olla vähän niinku kaiken yläpuolella, ettei niinku tommosten maallisten ihmisten puheet oo sille mitenkään merkitseviä, mut kyllä se sitten kuitenkin merkitsi, ja tuli sieltäkin vähän kiukkusta palautetta.

Ei siinä mitään. Fiilikset vaan meni vähän, etenkin kun tää kaverimuija otti sen kaiken itteensä. Ja mä kyllä ymmärrän sitä, ei siinä mitään, mutta olis sen ehkä voinu vähän coolimminkin ottaa. Siinä ja siinä. Se sano, että nyt lähdetään jonnekin muualle.

Käytiin vain vähän tyhjentämässä ennen lähtöä. ja siinä mä sitten odottelin narikan tuntumassa, eikä kaverimuijaa kuulu. Kesti aika kauan. Mä sit yritin soittaa sille, jos se olis vaikka jotenkin ehtinyt jo ulos. Ei vastausta.

Sitten mä kysyin yhdeltä sen opiskelukaverilta, jos se vaikka pystyis tsekkaamaan, onks se jäänyt vessaan, tai jotain. Ja siellä kuulemma oli toinen koppi ollu varattuna jo vaikka kuinka pitkään. Ja siellähän se olikin (en sano mitä tekemässä).

Päästiin aikanamme ulos, ja sitten se siinä kadulla jo taas piristyi, ja ilta jatku. Jatku aika pitkäänkin. Pari semmosta valoisaa hetkeä tuli, että kaverimuijasta oli jopa juttuseuraa.  Mutta ei siinä mitään sen dramaattisempaa. Saattelin sen lopulta himaansa ja nukuin sen lattialla. Tai yritin nukkua, mutta kyllä se yön aikanakin säntäili vessaan, (en sano mitä tekemään).

Mä tiedän, että jotkut teistä lukee senkin blogia, ja vähän harkitsin, viittiikö näitä kertoa. Mutta ei kai tossa nyt mitään erityisen henkilökohtaista ollut? Se tavallinen tarina, kaikille käynyt joskus.