Mä oon sunnuntaista lähtien juossut arviolta 130 kilsaa. Tänään oli ihan kauheeta lähteä liikkeelle, kun pelkkä käveleminenkin sattu, mutta sitten, parin ekan kilsan jälkeen tuntu siltä, että nyt, nyt on lähtenyt keho käyntiin. Sitä vaan pysty juoksemaan, niinku ei koskaan aikasemmin. Tää oli nyt se flow.

Uskaltaiskohan sitä yrittää huomenna satasta? Se tuntuu niin älyttömältä idealta, että se on melkein pakko. Teippiä nänneihin ja niveaa anukseen, niin eiköhän se siitä.

Mutta vähänkö on karmea nälkä! Mä voisin syödä kokonaisen paketillisen spagettia.

Ja rakkauden nälkä kanssa. Sydän kurahtelee melkeen yhtä äänekkäästi kuin maha.