Kiirettä pitänyt. Tai sitten kiire on pitänyt mut, ehkä niin päin, ja sit on jäänyt tää plokkaus vähemmälle. Tänään tuli kumminkin sellanen fiilis, että pitäis kirjottaa.

Mä näin nimittäin Sannin taas pitkästä aikaa. Törmättiin sattumalta tuolla Siltavuorenpenkereellä. Sillä oli unohtunut aurinkolasit päähän sisälle tullessa. Mä huomautin asiasta, ja se otti lasit vähäks aikaa pois.

Se oli saanu turpiinsa. Oli huuli halki ja musta silmä. Pahan näkönen,mutta aika hyvin se meikillä ja sheideillä sen onnistu piilottamaan. Mä kysyin, että mitä hittoa, ja se sano semmosella aika kyynisellä sävyllä, että "Törmäsin oveen." Mä kysyin, että haluaisko se jutella asiasta, mutta ei se halunnut. Kävi vaan hakemassa jotain papereita ja häipyi sitten saman tien.

Kai se se Mauri oli. Ja ehkei se sitten ollutkaan mitään pashapuhetta Sannilta silloin aikaisemmin, kun se sano, että Mauri olis vähän väkialtainen.
Että huh huh.

Mutta mitä tässä muuta voi? Ei toi kai mun asiani ole millään lailla.
Vaikka jollain lailla... tää ei nyt anna musta kauhean hyvää kuvaa. mutta kyllä mä olen vähän iloinenkin siitä, ettei Sannilla mee kauheen hyvin. Ehkä se nyt tajuaa, että teki virheen kun ei osannut vakiintua mun kanssani.