Tänään pääsin himaan. Jalka on kyllä paketissa ja aika törkeen kipee, pakko vetää buranaa vähän väliä, enkä mä saa käydä pariin kuukauteen juoksemassa. Rustoja siellä höyläiltiin ja laiteltiin palasia uusiin paikkoihin, yököttää vähän ajatellakin.

Esilääkitys oli kyllä hilpeää kamaa. Tuli ihan totaalinen hälläväliämeininki. Se ei kuulemma ollu mikään varsinainen nukutus, mutta kyllä mä siihen silti simahdin.

Ja Sini oli aika kiltti, kun se tuli moikkaamaan mua just ennen sinne leikkaukseen menemistä. Sille mä selitinkin jotain, mitä siinä lääkkeessä mieleen juolahti, nimittäin että eikö ole aika hassua, että puutua ja puuttua on niin lähellä toisiaan, ne on ihan niinku uupua-sanan molemmat merkitykset. Silloin toi ajatus tuntui jotenkin käsittämättömän hienolta oivallukselta, mutta nyt mä en enää ole ihan varma.

No, sitten jälkeenpäin tuli juteltua hoitohenkilökunnan ja muiden potilaitten kanssa, esimerkiks tästä terveydenhuollon nykytilasta.

Kirurgi sano, että kunnallisella tää mun polvi olis leikattu avoleikkauksena, ja toipuminen veis ainakin tupla-ajan. Johtuu ihan vaan kustannuksista.

Eikä muutenkaan ole ihme, että yksityiselle puolelle on nykyään paljon asiakkaita. Moni tulee sitä varten, kun kunnallisella puolella sitä hoitoa ei yksinkertaisesti saa ihan helposti.

Jos aatellaan vaikka päivystyspoliklinikkaa, niin siellähän joutuu pikkulasten kanssakin odottelemaan tuntikausia, ennenkuin mitään tapahtuu. Jonot pidetään pitkinä ja asiakkaat tyytymättöminä ihan vaan sitä varten, että ne saatais ohjattua yksityisille, ja kaupunki säästäis rahaa. Tietysti siellä pitää jotain toimintoja olla, että voi väittää, että lakisääteiset jutut hoidetaan.

Mutta aika kutusella tolalla taitaa asiat tosiaan olla.
Kuukauden päästä toinen polvi.