Nyt sitte yhtäkkiä Milla ilmasee, että sitä jotenkin niinku ahistaa. Siis parisuhde. Ja että on vaan jotenkin epävarma olo. Eikä mitään syytä.

No, tarttu nyt se ahdistus minuunkin, etenkin kun kaveripiirissä meni just parisuhde poikki suunnilleen yhtä epämääräisen kommunikoinnin jälkeen.

Ja miten kukaan tosissaan väittää, että naiset muka jotenkin on parempia puhumaan tunteista kuin miehet?

Tähän asti mä olen jotenkin kuvittelin, että meillä meni Millan kanssa vähintään loistavasti. Mulla ei oo ollut mitään valittamista, eikä sekään ollut valitellut.

Tuntuu ontolta.
Eiks niinku elämässä oikeesti voi tulla sellasta käännettä, että niinku vaan vois olla onnellinen, eikä mikään uhkaisi koko ajan romuttaa kaikkea? En tajuu, en tajuu.