Jostain syystä mun on vaikea houkutella miespuolisia kavereita sienireissuun. Ehdotuksesta tulee vaan kuittia: "Ootko sä mies vai marjanpoimija?"

Höh. Ne ei edes näe eroa marjojen ja sienten poimimisen välillä.

No, Milla lähti, sillä on autokin, niin päästiin hyville mestoille, joissa ei oo liikaa kilpailijoita. Saatiin parikymmentä litraa kanttarelleja (Cantharellus cibarius), mustatorvisientä (Craterellus cornucopioides), männynherkkutattia (Boletus pinophilus), kangasrouskua (Lactarius rufus), haaparouskua (Lactarius trivialis). Ja aika paljon mustarouskuja (Lactarius turpis). Kosteikkovahverot (Cantharellus lutescens) ja suppilovahverotkin (Cantharellus tubaeformis) alkaa jo tuottaa satoa. Mä tuskin maltan odottaa, että tulee ihan oikee syksy!

Me perattiin ja ryöpättiin saalis Millan kämpillä, kun sillä on oma pakastinkin. Mun kämpässä ei ole ku pakastinlokero.

Milla halus halkaista jokasen mustatorvisienen erikseen. "Ku niissä on melkein aina jotain ötöjä sisällä."

No niinhän niissä olikin. Jotain etanoita (limacidae) niiden sisässä pötkötteli yllättävän usein.

"Kato nyt! Taas yksi!"
"Entä sitten?"
"Et kai sä halua etanoita syödä?"
"En mä oo mikään vege. Ja syöhän ne Ranskassakin."

Joo, rajansa kaikella, miten tarkkaan rupeaa nypertämään pikkuasioiden kanssa. Paitsi että:

"Mun pakastimeen et mitään etanoita pistä!"

Ei siinä sitten auttanut muu kuin halkoa ne mustatorvisienet.
Vaikka menikin hyvää proteiinia hukkaan.