Se on ihan vidu, kun tää syyspimee on niin syyspimeetä. Ja tekis mieli kertoo tilastani enemmänkin, mutten nyt tänään.

Äh, joka tapauksessa, mä jotenkin olen alkanut nähdä houkuttelevia mielikuvia siitä, miten yks ainoa liipaisimen painallus vois lopettaa tän kaiken vatvomisen. Ei olis enää tätä jatkuvaa kouristavaa tunnetta tossa sydämen alla. Niin helppoa se olis.

Tai no, ei nyt ihan niin helppoa. ENsin pitäis käydä jossain kirppiksellä ostamassa mutka. Ja kuteja. Ja kai sitä pitäis vähän vielä harkita. Mutta kuiteskin. Ei vaan aina jaksa.