Sini pisti mulle eilen tekstarin. Ehdotti, että tavattaisiin.
Kaiken ton äskeisen jälkeen? Vähän harkitsin, uskaltaako sitä edes nähdä enää, nyt kun se tuntee mut näinkin hyvin. Mutta miksei, toisaalta.

Mulla oli vapaapäivä. Me mentiin iltapäivällä rantaan kattomaan myrskyä. Siinä on kyllä jotain käsittämättömän siistiä, kun aallot pärskyy yli, kadulle asti, ja meri on niin harmaa ja jotenkin... en mä tiedä, melkein pelottava.

Meri on mun mielestä aina ollut jotenkin erityisen romanttinen elementti, niin iso, ja ulottuu ties minne, Tallinnaan asti. Mutta erityisen romanttinen se on myrskyllä.