Tiedättekste, ei mua niinkään vituttanut se, että mua haukuttiin (se koira (Canis lupus familiaris) ei kylla haukkunut, vaan jotkut muut). Koska kyllä mäkin sen ymmärrän, että tommosesta voi vähän tunteet kuohahtaa, kun joku päästää elukan irti. Enkä mä siitäkään paiseita ota, että kaikesta kirjotetaan blogiin, vaikka Sini sen pohdiskelevan kysymyksen meidän puhelinkeskustelusta tonne poimikin.


Juttu vaan on niin, että mä en ole ihan tyhmä, vaikka välillä sellanen vaikutelma onkin saattanut tulla.

Kyllä mä tiedän, milloin mua pelkästään ja vain ja ainoastaan yritetään käyttää hyväksi.

Sini on sen verran moneen otteeseen antanut kuulla, ettei diggaa mua oikeestaan yhtään. Sen suusta tulee siis lähinnä pelkkää haukkumista ja solvaamista. Mutta kyllä Latea kaivataan heti, kun asiat on pielessä tai jos tarvitaan koiran ulkoiluttajaa.

Arvatkaa, mikä oli eka lause, minkä se sanoi toissapäivänä, kun mä menin sitä tapaamaan? "Aiku kivakusie tulit! Voisitsie vaik heti ensimmäiseks viedä tän Fleurin pienelle kävelylle?"

Tuli taas aika selväks, mikä oli ensisijainen syy kutsua mut kylään.
Mutta ei siitä sen enempää.