Nää on niin vaikeita juttuja. Joskus tuntuu siltä, että ne on selkeesti eri asioita.

Mä haluun:

– Rakkautta. Sitä, että olis joku, jonka vierestä herätä, ja jonka kanssa kävisi sunnuntaikävelyllä, ja joka... se nyt vaan olisi siinä. Ymmärtäis mua. Kertoisi huolensa ja kuuntelisi mun huoliani. Elämän loppuun asti. Välillä poltettais kynttilöitä.

– Intohimoa. Sitä, että ei voi muuta kuin ajatella just sitä toista. Pussailua, halimisia, kauheeta ikävää jos se toinen on jossain muualla.

– Seksiä. No, kyllä te tiedätte: Pillua.


Ja sitten noi asiat on jotenkin surkeella tavalla kiinni toisissaan. En mä haluu seksiä seksin takia, tai vaikka haluaisinkin, niin kyllä mä osaan runkatakin. Ja onko intohimoa, ellei se liity rakkauteen? Tai seksiin? Ja kun aattelee tota rakkautta, tulee heti mieleen toi intohimo ja seksi.

Miks mä en kykene erottamaan noita toisistaan?
Miks mä en esimerkiksi kykene rakastamaan ilman, että mä haluun intohimoa?

Kai mun biologina pitäis tietää.
Mutta se biologinen selitys...
Mitä iloa on tieteellisestä selityksestä, kun elämä on tuskaa?