Joo, siinä mun vanhempien paketissa oli Mokoman levy ja satasen lahjakortti Stockalle. Ne oli tahallaan pakattu hämäävästi, kääritty vaikka mihin papereihin ja pahveihin niin että tuli semmonen isokokosen jutun vaikutelma.

Toi lahjakortti on tietenkin ihan hyvä, mutta silti siitä tuli vähän semmonen olo, ettei mun vanhemmat viittiny paljon miettiä. "Annetaan sille jotain, minkä se voi ite päättää, niin ei tarvitse ajatella asiaa sen enempää. Lähetään jonnekin kauas pois myös, ettei sitä tarvi katellakaan."

Äh, ihme rutinaa. Ei pitäis nyt olla näin negatiivinen, mutta kai se on tää pimeys ja muu, mikä syö tämmöstä peruspositiivistakin tyyppiä ku mä.

Ja ihan oikeesti: mä olen positiivinen ja iloinen luonne. Tää blogi vaan on jotenkin mun pimeä puoleni. Kaikki semmonen kiva ja hauska ei vaan niinku vaadi kirjottamaan. Siitä kaikesta voi nauttia muutenkin ku näppäimistön ääressä.

Mutta yritetään nyt näyttää vähän valoisampaa naamaa:

Aattona me mentiin Timon kanssa kapakkaan. Häröiltiin kevyesti tonttumyssyt päässä. Siellä oli erityisen positiivinen meininki, kun se antijoulu yhdisti kaikkia niitä ihmisiä siellä. Oltiin melkein kuin yhtä suurta perhettä.

Yöksi mä jäin Timpan lattialle, kun dösät ei kulkenu, ja se asuu paljon lähempänä ydintä ku mä. Oli oikeestaan aika hauska juoda aamusumpit jonkun seurassa, pitkästä aikaa.

Sit mun eno kutsu mut perheensä luokse joulupäiväksi. Kävin. Tuli sitten ne perinneruuatkin vedettyä, ja kiva juttu sekin oli. Ähkyyn asti.

Eilen mä sitten näin Joneksen ja Lennin. Hyvä meininki.