Mä kävin eilen mutsin ja faijan luona Westendissä. Sipulikeitoa ja omppupiirakkaa, tuntu jotenkin siltä, ku mä olisin ollut taas kymmenen vuotta nuorempi.

Vaikken siis ole.

Tuli vaan lapsuus mieleen, toi oli just semmonen perinteinen ja virallinen ja nostalginen syysateria.

Niillä oli kylppärissä joku kosteusvaurio.

"Sinä kun tiedät näistä homeista, niin tulepas katsomaan ja kerro."

Joopa. Siinä oli semmonen  tummentuma  kaakeleitten välissä, vähän punertava.

"Niinku kerro mitä?"
"Että mikä se on?"
"Näyttää joltain vesivauriolta."
"Mutta tiedätkö sinä, onko se jokin home, ja jos tiedät, niin mikä home?"
"Mistä tota tietäisi? Mikroskooppia niitten erottamiseen tarvitaan."
"Mitenkähän siitä pääsisi eroon?"
"Nyt sä kyllä kysyit väärältä mieheltä. Mä opiskelen bilsaa enkä mitään remonttihommia."
"Mutta haistapa sitä."

Mä haistoin. Hassu juttu. Se haisi enemmän joltain metsäsieneltä ku homeelta. Sanoin, että kai niitten pitää tilata joku, joka noita asioita hoitaa.

"Katsotaan nyt."

Toi oli just tyypillistä faijaa: se ei takuulla maksa mistään, minkä voi yrittää hoitaa ystävänpalveluksena tai itse. Se on korjaa pesukoneenkin mieluummin ite, ku vie korjattavaksi tai ostaa uuden. Sitä varten se multakin yritti tossa jotain lausuntoa puristaa.

No joo, siinä kaikki. Yksi episodi elämässäni.