Mä sain postikortin. Joku Suvi oli löytänyt lompakkoni, ja tänään mä saan sen takaisin. Elämä jatkuu!


Ja eilen Sannin luona... sielläkin jatkui elämä. Ei ehkä kovin viisasta, mutta kumminkin. Meni vähän intiimille osastolle. Yöksi ei tietenkään uskaltanu jäädä, kun tiesi, että tonni hormoneilla kasvatettua lihasvoimaa saattoi olla vielä yön aikana tulossa samaan punkkaan.

Nyt on taas jotenkin semmonen... sekoontunut olo. Miten tätä nyt sitten jatkaa tai ei jatka? Ehkä viisainta olisi vaan unohtaa koko juttu, pitää sitä semmosena yksittäisenä erheenä ja kävellä ulos. Ehkä pitäisi pidättyä kaikenlaisesta yhtydenpdiosta koko Sanniin.

Ja se nyt ainakin tuli todistettua, ettei se nainen oo parisuhteessa luotettava. Ei ollut pelkkää omaa vainoharhaisuuttani silloin aikoinaan.