Mä oon yrittänyt ottaa hyödyn irti siitä, etten mä oikein voi tehdä mitään. Oon lukenu Kasvi- ja sienituntemusta, joista mulla on kesätentti kahden viikon päästä. Yleensä mä luen vasta edellisenä iltana, mutta nyt on ehtiny paremmin.

No, on mulla muutakin ollu. Me ollaan Millan kanssa vähän... haettu olemistamme. Ollaanko vai eikö olla, siinäpä pulma.

Ja kun toi on vähän tolleen hakusessa, niin ei sitten jotenkin olla oltu. Sillai. Kun... en mä tiedä.

Mutta en mä mitään selibaattilupausta ole tehnyt. Telkkarista tuli toissapäivänä joku leffa, jossa joku teki 40 päivän pituisen selibaattitempauksen. En varmaan itse pystyisi. Olihan se vähän absurdi leffa, muttei loppujen lopuksi kovinkaan liioiteltu. Kerran yhdellä reissulla mä jouduin olemaan yli viikon ilman, että pääsin salaa missään tumputtamaan, kun ei oikein ollut yksityisyyttä. Parin päivän päästä naiset alko näyttää vielä paljon paremmilta ku tavallisesti, ja kun viikko oli kulunut, olo meinasi muuttua ihan sietämättömäksi. Panetti ihan absurdin paljon.

Olihan taas tunnustus.


Mutta se Suvi soitti. Huomenna mun pitäisi jo saada se mun lompakko takaisin. Alkaa jo olla aikakin! On kyllä ollu absurdi vaihe elämässä, ilman papereita, ilman yhtään mitään.