Aina lenkillä sitä on katellut niitä hölkkäileviä muijia, kun tissit pomppii ja takapuolikin on trimmissä kunnossa. Joo, anteeks vaan, en mä nitä mitenkään pahasti oo katellut, enkä oo aatellut, että kenenkään pitäis ottaa mun kattelmisistani mitään ulkonäköpainetta. Eli unohtakaa tää avaus, itseäi mä tässä vaan paljastin.

Viime päivinä mä oon aina lähtiessä miettinyt ja kuvitellut, että jos joku semmonen juoksis saman suuntaaan, vois sovittaa vauhtia ja ruveta juttelemaan, ja sit kävis ilmi, että se on just se. Just se immeinen, mitä on odotanut ja etsinyt.

Että semmonen unelma.

Tosielämässä tommosella pururadalla skogessa ei ruveta naisia puhuttelemaan, ne luulee kuitenkin joksikin raiskariksi ja soittaa poliisin paikalle. Niin että aina välillä, kun joku semmoen on näkynyt, mä olen vaan mennyt vauhdilla ohi, oikein esittäen, miten rautanen kunto mulla on. Yhtään en puuskuta, ennn ku oon päässyt niin kauas, ettei se enää voi kuulla.

Mä oon kirjottanut tätä vähän pätkittäin, ja kävin tässä välissä taas pötköttelemässä.

Siitä eilisestä yrityksestä vetää satanen:

Ei mennyt. Sen sijaan mä löysin itteni kannon nokasta istumassa ja itkemässä jossain kehä kolmosen tuolla puolen. Ja mä mietin sitä, miten tää ei ole elämisen arvoista. Ja tää koko satasen yritys oli oikeesti pelkkää itsetuhouhoa, mä halusin rikkoa mun kroppani. Vähän niinku Lenni, joskus lukioikäsenä, kun se sai angstin ja sano, että se tappaa ittensä. Ja sitten se alko polttaa tupakkaa, kun ei pystynyt nopeempiin ratkaisuihin.

Siinä mä istuin hiestä märkänä ja itkin ja palelin, ja ajattelin,miten simpanssitkin (Pan troglodytes) voi kuolla, jos ne jää vaille sosiaalista kontaktia. Ne vaan meneettää elämäntahtonsa ja heittää veivinsä. 50-luvulla jotkut vitun behavioristit kokeili (opin kasviksen luennoilla).

Samanlaisia kädellisiä (Primates) ollaan mekin. Ja kun mä aattelen, että mun käteni on tuomittu vetämiseen eikä toisen ihmisen koskettelemiseen, niin itkusta ei tuu loppua.

Mun teki mieli laittaa pääni siihen kannolle ja odottaa, että joku ohi hiipaileva kirvesmurhaaja napsauttais sen poikki. Se ei kuitenkaan tuntunut kovin todennäköseltä, joten lopulta mä sitten lähdin ontua nilkuttamaan lähimmälle bussipysäkille, ja siellä mä tajusin, ettei mulla tietenkään oo mitään bussikorttia tai rahaa mukana. Mitä mä niillä pururadalla olisin tehnyt? Jouduin kävelemään himaan. Juokseminen ei enää onnistunut, ku ehkä sata metriä kerralla.

Aamulla mulla oli 38,3 astetta kuumetta, nyt on vähän vähemmän.

Palaan punkkaan.

Palelee.