Miksi tapaamme, kysyi LittleBigWoman. Niin,miksi?

Sitä mä pyörittelin mielessäni, kun kävin juoksemassa. Vetäisin 15 kilsan lenkin. Ei me olla sokerista tehty, niinkuin faija sano, kun olin vähän nuorempi. Ei sokerista, päin vastoin, maistuu enempi suolalta se, mitä juostessa huulille valuu.

Ootteko te muuten huomannu, että kun juoksee tommosta keskipitkääkin matkaa, hiki haisee ihan erilaiselta ku vaikka se hiki, mikä pukkaa voimatreenissä? Vähän kitkerämmältä? Vai oonko mä ainoo?

Miksi tosiaan? Miks mä haluun nähdä Sannin?

Suolan maku vielä suussa, en oo käynyt suihkussa. Janottaa.

Mulla on kieltämättä vielä kaikenlaisia tunteita sitä kohtaan. Ei pelkästään negatiivisia. Muistoja. Muistoja yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Kaikenlaisia. Vihaa. Rakkautta. Ahdistusta.

Oikeestaan siitä kaikesta haluisi päästä eroon. Että voisi erota ystävinä eikä vihollisina. Eli en mä siltä mitään sen enempää haluu. Jutella vaan, ja sitten ajaa alas koko kuvion vähän rauhallisemmin, ku mitä silloin, neljä kuukautta sitten.